Epäonnistuminenkin voi olla onnistumista
Olen nykyään sitä mieltä, että elämässä ei ehkä kannata liikaa miettiä, että onnistuuko jossain vai ei. Ehkä tärkeämpää on vain yrittää, välittämättä liikaa siitä, että mikä tulee olemaan lopputulos. Joskus epäonnistumisenkin voi nähdä onnistumisena. Epäonnistuminen voi myöskin välillä olla tärkeä osa tai palanen kohti onnistumista — epäonnistuminen ohjaa kohti sinulle tarkoitettua polkua. Tai ehkä joskus on niin, että ei ollut koskaan tarkoituskaan niin sanotusti onnistua. Aina en kuitenkaan ole ajatellut epäonnistumisesta näin suopeasti.
Mitä onnistumisella tarkoitetaan?
Onnistumisesta on jokaisella varmaan joku omanlainen käsitys, riippuen paljon siitä mitä asioita itse arvostaa. Yleisesti onnistumisella tarkoitetaan jonkun tavoitteen saavuttamista tai toivotun lopputuloksen toteutumista. Usein mielletään, että onnistumisia voidaan mitata ulkoisin mittarein — tuloksilla, suorituksilla tai muiden antamalla tunnustuksella. Onnistuminen on kuitenkin myös subjektiivinen kokemus, jossa tärkeämpää on se, miten ihminen itse kokee tilanteen tai lopputuloksen.
Sisäinen onnistuminen voikin joskus näyttäytyä ulospäin epäonnistumiselta. Joskus onnistuminen tarkoittaa oman pelon ylittämistä, oppimista epäonnistumisesta tai uskallusta kulkea omaa polkua vastoin muiden odotuksia. Näillä sisäisillä saavutuksilla, jotka ei välttämättä edes näy ulospäin, voi olla paljon suurempaa merkitystä kuin millään ulkoisilla saavutuksilla. On mielestäni paljon tärkeämpää olla itse tyytyväinen omaan elämäänsä tai elämäntilanteeseen, kun hakea hyväksyntää onnistumisten kautta ulkopuolelta, vaikka se näyttäisi epäonnistumiselta.
Epäonnistumisen haava
Tunnistan itsessäni epäonnistumisen haavan ja tiedän saman olevan myös monella muulla suomalaisella. Epäonnistumista kartetaan kaikin keinoin. Tällä haavalla tarkoitan sitä, että olen tehnyt tietoisesti ja alitajuntaisesti kaikkeni, että en epäonnistuisi. Olen toiminut näin, koska epäonnistuminen tarkoittaisi etten ole tarpeeksi hyvä tai rakastettu muiden ihmisten silmissä. Ajattelin myöskin, että olen arvokas vain onnistuessani. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Olen työskennellyt tämän haavan kanssa rakastavasti ja hoivaan sitä edelleen — onneksi niin.
Välillä sitä elämässä kurkottaa kohti jotain, eikä siinä siltikään onnistu. Syitä siihen voi tietysti olla monia. Uskon itse vahvasti johdatukseen ja välillä meidät ohjataan epäonnistumaan hyvästä syystä. Tunnen ja tiedän, että olen tässä elämässä suojattu mokailemaan ja kokeilemaan. Tarkoitan tällä sitä, että saan eteeni tilanteita ja tilaisuuksia kokeilla erilaisia asioita — silloinkin, kun asiat menevät pieleen. Haluan elää tätä elämää kokemuksien kautta, mahdollisimman laajalla skaalalla. Joskus sitä ottaa isojakin askeleita harhaan ja epäonnistuu — lopulta kaikki kuitenkin kääntyy aina hyvin. Ehkä minulle on annettu tämän kertainen elämä, jotta pääsen kokemaan ja näkemään mahdollisimman paljon kaikkea erilaista.
Olen sitä mieltä, että epäonnistumisia, pieniä tai isoja, ei kannata ottaa liian henkilökohtaisesti. Tietysti on hyvä katsoa peiliin ja tiedostaa mistä kyseinen lopputulos johtuu ja miten siihen on päädytty. Analysoinnin jälkeen ei välttämättä ole kovin hedelmällistä jäädä siihen kiinni. Elämässä voi tulla eteen yllättäviäkin käänteitä ja niiden kautta prioriteetit muuttuvat. Olisikin myöskin hyvä muistaa, että aina saa muuttaa mieltään.
Olen henkilökohtaisesti epäonnistunut monessa asiassa tässä elämässä ja hyvä niin, koska ne ovat tuoneet minulle suuria elämänoppeja. Olkoon tämä muistutus meille kaikille, että epäonnistuminen on enemmän kuin okei. <3