Moni asia voi olla totta samaan aikaan
Elämä ei ole mustavalkoista — monta asiaa voi olla totta samaan aikaan. Elämässä on paljon enemmän sävyjä, kun vain kaksi. Onneksi näin on. Ihminen voi olla samaan aikaan helpottunut ja surullinen, rakastava ja väsynyt, rauhallinen ja hämmentynyt. Voimme olla samaan aikaan täysin hukassa ja silti matkalla oikeaan suuntaan. Tämä elämän moninaisuus tekee tästä meidän ihmiskokemuksesta erityisen mielenkiintoisen.
Kaksi niinsanotusti vastakkaista asiaa voi olla täysin totta samaan aikaan. Minulla voi olla ikävä Suomeen ja samaan aikaan voin haluta asua täällä Balilla. Olin äärimmäisen surullinen ja helpottunut samaan aikaan, kun oli isäni aika poistua tästä maailmasta. Kumpikaan totuus ei kumoa toista pois. Molemmat totuudet voivat olla olemassa samanaikaisesti.
Hyväksyminen, että kaksi vastakkaista asiaa saavat olla yhtälailla totta. Asioiden hyväksyminen sellaisina kuin ne ovat helpottaa prosessia. Kaikilla meillä on omat totuutemme. Se, mikä minulle on totta, ei välttämättä ole sinulle totta lainkaan. Senkin hyväksyminen, että meillä kaikilla voi ja saa olla omat totuutemme, helpottaa. Hyväksyminen voi avata tilaa molempien totuuksille, uusille näkökulmille. Yksi totuus ei mitätöi toista — toisen kokemus voi olla erilainen, mutta silti yhtä tosi.
Keskustelut, joissa on kaksi toisistaan eriävää mielipidettä voivat olla hyvin avartavia, jos keskustelussa ollaan kunnioittavasti avoimin mielin. Eri totuudet voivat rikastuttaa näkökulmia molemmin puolin, tuoden täysin uutta perspektiiviä asiaan. Taitaakin olla siis jopa rikkaus, että on olemassa niin monta eri mielipidettä, näkökulmaa ja totuutta.
Nykyään omassa elämässäni aika harvasta asiasta ajattelen, että se on täysin sataprosenttisesti totta. Monestakin asiasta ajattelen, että no tämä tuntuu minulle todelta. Useasti lisään perään kuitenkin, että voin myös olla väärässä. Olemme todennäköisesti aika monessa asiassa tässä elämässä niinsanotusti väärässä. Loppujen lopuksi varmaan aika vähän kuitenkaan edes ymmärrämme tätä maailmankaikkeutta. Tämänkin voi hyväksyä. Totuus on kuitenkin usein vain subjektiivinen kokemus.
Minulla ei myöskään nykyään ole suurta tarvetta olla oikeassa tai yrittää ymmärtää totuutta kaikesta. Nuorempana tuo tarve olla oikeassa, ja todistaa sitä kautta itseäni itselleni sekä muille, oli suurempi. Halusin olla oikeassa ja tietäväinen, koska se loi minulle illuusion kontrollista ja hyväksynnästä. Oli jatkuva tarve todistaa itseään tälle maailmalle oman totuutensa kautta. Se on aika uuvuttavaa. Tietysti on olemassa asioita, mistä saatan tietää paljon ja haluan näitä jakaa, mutta en myy niitä eteenpäin totuuksina. Voin antaa mielipiteeni toiselle odottamatta, että hän ottaa sitä itselleen totuutena.
On vapauttavaa päästää irti — tässäkin asiassa. <3