Uskon, että olemme sieluna valinneet omat fyysiset kehomme. Elän siinä kehossa, jonka olen sieluna itse tietoisesti valinnut. Ajatus siitä, että olen sieluna tietoisesti syystä tai toisesta valinnut juuri tämän kehon, tuo syvempää hyväksymistä omaa kehoani kohtaan. Voisiko tämä ajatus saada minut myöskin suhtautumaan itseäni ja fyysistä kehoani kohtaan lempeämmin?

Oman kehonsa hyväksyminen tuottaa monille vaikeuksia, myös itselleni ajoittain. Ihannemaailmassa hyväksyisimme kaikki itsemme ja kehomme juuri sellaisena kuin ne on. Voin käsi sydämellä sanoa, että hyväksyn syvimmän minuuteni, sieluni, juuri sellaisena kuin se on, mutta miksi minulle edelleen tuottaa vaikeuksia hyväksyä fyysistä kehoani? Fyysinen kehohan on on vain ulkokuorta, jolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä sen syvimmän olemukseni kanssa. Miksi tämä ulkokuori on meille niin tärkeä? Tässä hyviä suuria kysymyksiä pohdittavaksi — vastauksia on varmasti monia. Yhtenä suurimpana on ainakin nyky-yhteiskunnan asettamat paineet. Tunne siitä, että aina pitäisi olla jollain tavalla parempi tai jotain muuta, mitä ei vielä ole. Tätä vastaan haluan lempeästi taistella.

Fyysinen kehomme on äärettömän viisas. Kehon erinäiset vaivat kertovan aina jostain. Uskon, ettei fyysisiä ohimeneviä vaivoja, kuten flunssaa tai päänsärkyä, tule ilman syvempää syytä. Itse olen siitä onnekas, että nykyään olen todella harvoin kipeänä. Silloin kun elämäni on tasapainossa, olen terve ja keho hyvinvoiva. Jos kuitenkin elämässäni joku osa-alue joutuu epätasapainoon ja stressi hiipuu sisään, sairastun flunssaan tai muuhun vastaavaan. Tämä on aivan selkeä ja huomattava toistuma, noin kerran vuodessa. Silloin kehoni viestii minulle, että on aika hellittää ja päästää irti jostain. Kehon sairastaessa on otettava aikaa itselle ja täydelle levolle juuri niin kauan, kuin keho sitä vaatii. Jos tätä lepoa ei jostain syystä anna, vaiva palaa takaisin, mahdollisesti pahempana kuin aiemmin. Nämä syklit toistuvat juuri niin monta kertaa, kuin tarvitsemme ottaaksemme opetuksen tosissamme.