Paluu sisäiseen rauhaasi
Kirjoitin ensimmäisessä blogikirjoituksessani aiheesta sisäinen turva. Teema on hyvin keskeinen elämässäni edelleen, varmasti tulee aina olemaan. Oman sisäisen turvan luominen on elämänpituinen matka. Voit lukea tuon aiemman kirjoitukseni tästä. Sisäistä turvaa seuraa sisäinen rauha — vain turva voi luoda rauhan.
Paluu sisäiseen rauhaasi on paluuta itseesi, syvälle omaan todellisuuteesi. Voisi sanoa, että omaan rauhaan palaaminen on tulla näkyväksi itselleen, juuri sellaisena kuin on. Paluuta siihen omaan minuuteen, sinne missä asuu rauha. Koen, että sisäinen koti, rauha, sielu, rakkaus, kaikki asuvat samassa paikassa. Paluu sisäiseen rauhaan tapahtuukin siis automaattisesti, kun löydät takaisin kotiin — omaan yhteyteesi.
Tiedän mistä puhun, kun sanon, että oman sisäisen rauhan voi todella löytää, vaikka se tuntuisi tällä hetkellä todella kaukaiselta. Kaikki mitä haluan maailmalle jakaa, on kulkenut lävitseni, opittu oman kehon kautta. Haluan puhua ja näyttää niitä asioita, jotka todella itse tunnen ja olen käynyt itse läpi. Olen avannut tarinaani monesta kulmasta käsin ja sieltä näkyy, ettei se ole ollut kevyin, niin kuin ei monen muunkaan tarina. Oma polkuni oli nuorempana jopa liiankin raskas kulkea. Ahdistus kulki rinnassa epämääräisenä möykkynä päivittäin. Hiljaisuudessa istuminen oli sula mahdottomuus, sillä silloinhan olisi kuullut kaiken sen, jota vastaan taistelin henkeni edestä.
Meille kaikille on onneksi annettu vapaa tahto syntymälahjana. Meillä on aina mahdollisuus valita uudenlainen polku. Itse päätin astua tuolle tuntemattomalle polulle, joka johdatti minut kohti rauhaa. Keinoja päästä sisäisen rauhan tilaan on yhtä monta, kuin on ihmistäkin. Kaikkien tulee itse löytää oma tiensä sinne, mutta muiden tarinan kuuleminen voi antaa tienviittoja. Näen asian tosiaan niin, että ilman turvaa on vaikea saavuttaa rauhaa. Ja kun nyt puhutaan sisäisestä rauhasta, niin silloin on löydettävä ensin sisäistä turvaa. Turva luo meille sen sen tilan ja mahdollisuuden olla rauhassa. Luomalla turvaa itsellesi, annat itsellesi mahdollisuuden astua rauhan tilaan. Ulkoinen turvallisuuden tunne auttaa toki myös, mutta sisäinen turva taitaa olla ehdottomuus tässä.
Koen, että läsnäolo toimii rauhan ankkurina. Koen, että ilman läsnäoloa ei ole rauhaa. Ilman rauhaa ei ole läsnäoloa. En usko, että kukaan elää jatkuvassa täydellisessä sisäisessä rauhassa, mutta uskon sinne paluun helpottavan, kun sisällä on kestäviä ankkureita. Läsnäolon tilaan pääsemiseen ja sen vahvistamiseen keinoja on monia. Hengityksen syventäminen, kehoon takaisin laskeutuminen, hetkeen palaaminen, kaiken ylimääräisen tiputtaminen auttavat minua. Luonnossa tämä kaikki tapahtuu minulle automaattisesti, siksi rakastan viettää siellä aikaa varsinkin yksin. Luonnossa kävelystä ja olemisesta tulee minulle tällöin suoraan läsnäolon harjoitus. Tarpeeksi kun on läsnäoloon palaamista harjoitellut, ei tarvita enää kun yksi syvä hengityskierros ja on taas päästy palaamaan kehoon, itseen, sieluun, rauhaan. Niin helppoa se lopulta voi olla — vain yksi hengitys.
Sisäinen rauha on näyttäytynyt minulle hyvin kehollisena teemana. Alussa en varmaankaan edes osannut ajatella sitä tätä kautta, mutta tunsin sen kehoni kautta joka tapauksessa. Se linkittyy vahvasti hermostoon ja se on paluuta parasympaattisen hermoston tilaan. Siihen palautumisen ja rauhoittumisen tilaan. Kehossa tämä tuntuu lihasten rentoutumisena, olkapäiden laskeutumisena, hengityksen syventymisenä ja pitkänä ulos huokauksena.
Monet meistä kaipaa myös toista tai toisia ihmisiä ankkuriksi, jotta voi helpommin laskeutua rauhaan. Tiedän olevani monelle nykyään tuo turvallinen ankkuri, sillä sisälleni on jo vahvasti ankkuroitu tuo suuri rauha. Toisen läsnäoloon voi olla helpompi hypätä mukaan, se ikään kuin näyttää tietä kohti sitä rauhaa. Läsnäolollani en anna mitään ylimääräistä, muistutan vain siitä, mikä sisälläsi jo asuu. Näin voin toimia läsnäolon ja rauhan peilinä. Meissä kaikissa asuu sisällämme tuo rauha, se on meille ihan jokaiselle saavutettavissa. Kaikki meistä ei ole sitä kuitenkaan vielä täysin löytänyt ja sen löytämisessä haluan toimia tukena.
Toivoisin, että jokainen ihminen pääsisi kokemaan, miltä aito sisäinen rauha tuntuu. Se tuntuu valtavana helpotuksena, kehon, mielen ja sielun tasoilla, suurelta etuoikeudelta. <3